Väestö ikääntyy, mitä siitä seuraa julkisten liikuntapalveluiden järjestämiselle?

Suomen  väestö on kasvanut tasaisesti 1800-luvulta lähtien aina 2000-luvun alkuun saakka. Tämän hetkisten arvioiden mukaan väestön kasvu taittuu negatiiviseksi 2020-luvun aikana. Tasaisen väestönkasvun on aiheuttanut  ennen 1960-lukua lapsikuolleisuuden pieneneminen ja tämän jälkeen  eliniän piteneminen, joka on kasvanut noin yhden vuoden vuosikymmenessä.  Eliniän pitenemisen odotetaan jatkuvan tulevaisuudessakin ja osaksi  tämän vuoksi Suomen väestöstä 65–79-vuotiaiden määrä tulee nousemaan  noin 1,5 kertaiseksi ja yli 80-vuotiaiden osuus väestöstä  kaksinkertaistuu  vuoteen 2030 mennessä. (Parjanne 2004, 15–17;  Parkkinen 2001, 11-14.)

Tilanteeseen vaikuttavat lisäksi  pienenevä syntyvyys sekä tulevaisuudessa mahdollisesti laskeva  hedelmällisyysluku. Hedelmällisyysluku on Suomessa 1,75 (2013), kun  eurooppalainen keskiarvo on hieman matalampi 1,45. Hedelmällisyysluvun  arvo 2,1 riittäisi turvaamaan väestönkasvun myös 2030-luvun jälkeen.  (Parjanne 2004, 17.)

Väestönkehitys ei tule olemaan samanlaista  eri alueilla ja jo tämänhetkiset suuret erot tulevat kasvamaan. Nykyisin  työikäinen väestö kasvaa ainoastaan kuudessa maakunnassa.  (Valtioneuvoston kanslia 2009, 31.) Väestönkasvu on keskittynyt korostuneesti Uudellemaalle, maakuntakeskuksiin sekä taajamiin ja tämän  vuoksi eroja syntyy jo maakuntatasollakin (Volk, Nevalainen 2009, 22).  Väestönkehitystä ei kuitenkaan pystytä ennustamaan varmuudella ja siinä  voi ilmetä nopeitakin muutoksia, jotka voivat vaikuttaa 2020- ja 2030-  lukujen väestösuhteisiin.

Terveyspalvelujen kustannusten nousu.

Eläke-  ja hoivamenojen arvioidaan kasvavan kolminkertaisiksi vuoteen 2030 mennessä vuoden 2000 tasoon nähden (Huovari, Kiander, Volk 2006,  69–70). Ikääntyneiden osuuden kasvamisen vaikutuksia terveyspalvelujen  käyttöön on vaikea arvioida, sillä siihen vaikuttavat muun muassa  ikääntyneiden toimintakyky ja omaisten halu hoitaa ikääntyneitä.  Tutkimuksissa on todettu, että potilaskohtaiset kustannukset nousevat  radikaalisti 75. ikävuoden jälkeen. Kokonaistilanteeseen vaikuttaa myös  paljon kunnallisten hoiva- ja terveysalojen työvoiman saatavuus  tulevaisuudessa. Nykyisten arvioiden mukaan ikääntyneiden suhteellisen  osuuden kasvu väestöstä ei kuitenkaan vaikuta julkisten palvelujen kustannusten nousuun niin paljon kuin on kuviteltu. Teknologinen kehitys vaikuttaa paljon terveydenhuollon kustannuksiin. Uudet lääkevalmisteet  ja hoitokeinot ovat kalliita, mutta niillä voidaan joissain tapauksissa  säästää työvoimakuluissa, kun potilaiden osastolla oloajat pienenevät.  On kuitenkin todettava, että verrattuna muihin aloihin,  lähitulevaisuuden teknologian kehitys ennemmin nostaa terveysalojen  kustannuksia kuin laskee niitä. (Luoma ym. 2006.)

Ikääntyneiden  terveys ja toimintakyky ovat ratkaisevassa asemassa siinä, kuinka paljon  ja missä vaiheessa kuntien terveyspalvelujen kustannukset alkavat  nousta. Kuten aikaisemmin on todettu, terveyskustannukset nousevat  radikaalisti 75. ikävuoden jälkeen. Yhden terveen vuoden lisääminen  toisi yllättävänkin suuria kustannussäästöjä terveyspalveluihin.   Terveyteen vaikuttavat lukuisat seikat kuten ruokavalio, ympäristö,  perimä ja elintavat. Yhteiskunnalla ei kuitenkaan ole näihin suoraa  vaikutusmahdollisuutta, vaan ratkaisevassa asemassa on kunkin ihmisen  oma toiminta. Liikunta voidaan lukea edellä mainittujen joukkoon, mutta kunnilla on kuitenkin hyviä mahdollisuuksia edistää kuntalaistensa  liikkumista.

Mitkä ovat liikuntapalveluiden haasteet?

Väestön  ikääntyminen asettaa kuntien liikuntapalveluille haasteita, jotka kohdistuvat liikuntapaikkojen käytettävyyteen, ikääntyneille suunnattuun liikuntatoimintaan, liikuntapalveluihin haja-asutusalueilla ja  taantuvilla alueilla vapaaehtoisen kansalaistoiminnan hiipumiseen.  Arvioiden mukaan vuonna 2035 väestössä on enemmän yli 65-vuotiaita kuin  alle 20-vuotiaita (Parjanne 2004, 15–17) ja alueiden eriytyminen  menestyviin kasvukeskuksiin ja taantuviin maaseutupitäjiin asettaa  alueiden asukkaat myös liikuntapalvelujen suhteen eriarvoiseen asemaan.  Alueelliset erot ovat liikunnan saralla suuria johtuen 1990-luvun laman  leikkauksista kunnallisissa liikuntatoimissa. Monessa kunnassa leikkaukset ovat jääneet pysyviksi ja liikuntapaikkojen tasa-arvoinen saavutettavuus ei ole toteutunut Suomessa enää 90-luvun jälkeen (Suomi  2012).

Tällä hetkellä suurimmassa osassa kunnista ei ole omaa  liikuntalautakuntaa, vaan sen tehtäviä hoitaa esimerkiksi  vapaa-ajanlautakunta (Suomi 2012). Vielä harvemmassa ovat ne kunnat  joissa on oma liikuntatoimi. Omien kokemusteni pohjalta alle 10 000  asukkaan kunnissa pelkästään liikkunnasta vastaavien viranhaltioiden  määrä jää useimmiten 1-2 virkamieheen.

Taantuvilla alueilla  vapaaehtoisen kansalaistoiminnan hiipuminen on johtanut liikunnan  järjestämisvastuun siirtymiseen liikunta- ja urheiluseuroilta kuntien hoidettavaksi. Liikuntalaissa liikuntajärjestöjen tehtäväksi on  määritelty liikunnan järjestäminen, jonka kunnat mahdollistavat  esimerkiksi rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja.  Ongelma-alueilla liikuntapalvelut hyvin usein hajakeskitetään  kustannussäästöjen toivossa. Tämä kuitenkin aiheuttaa  haja asutusalueilla pitkät matkat liikuntapaikoille. Iäkkäille tilanne  on erityisen vaikea, sillä heillä on useammin liikkumisrajoitteita ja  vaikeuksia käyttää liikennevälineitä.

+ Lähdeviitteet

Huovari, J. Kiander, J. Volk, R. 2006. Väestörakenteen muutos, tuottavuus ja kasvu. Pellervon taloudellisentutkimuslaitoksen raportteja No. 198. Saatavilla www-muodossa http://www.ptt.fi/dokumentit/rap198_07080613.pdf

Laine, V. Sinko, P. Vihriälä, V. 2009. Ikääntymisraportti. Kokonaisarvio ikääntymisen vaikutuksista ja varautumisen riittävyydestä. Valtionneuvoston kanslian julkaisusarja 1/12. Saatavilla www-muodossa http://vnk.fi/julkaisukansio/2009/j01-ikaantymisraportti-j04-ageing-report/pdf/fi.pdf

Luoma, K. ym. 2003. Seniori-Suomi: Ikääntyvän väestön taloudelliset vaikutukset. Sitran raportteja 30. Saatavilla www-muodossa http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti30.pdf

Parjanne, M-L. 2004. Väestön ikärakenteen muutoksen vaikutukset ja niihin varautuminen eri hallinnonaloilla. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 18. Saatavilla www-muodossa http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-4075.pdf

Parkkinen, P. Mella, I. 2001. Väestön ja työllisyyden kehitysnäkymiä Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko eduskunnalle Oheisjulkaisu. Valtioneuvoston julkaisusarja 10. Saatavilla www-muodossa http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2001/j10-vaeston-ja-tyollisyyden-kehitysnakymia/pdf/fi.pdf

Suomi, K. ym. 2012. Liikuntapaikkapalvelut ja väestöntasa-arvo. Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista 1998-2009. Saatavilla www-muodossa https://www.jyu.fi/sport/laitokset/liikunta/liikuntapaikkapalvelutjatasaarvo

Valtioneuvoston kanslia. 2004. Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 27. Saatavilla www-muodossa http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2004/j27-28-34-hyva-yhteiskunta-kaikenikaisille/pdf/fi.pdf

Volk, R. Nevalainen, H. 2009. Väestön ikääntymiseen varautuminen – alueellinen näkökulma. Valtioneuvoston kanslian raportteja 4. Saatavilla www-muodossa http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2009/r04-vaeston-ikaantymiseen-varautuminen/pdf/fi.pdf